sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

ROUTE 69 MEETING 2017 SUOLAHTI

Auto on pakattu ääriään myöden täyteen. Viikonloppuna olisi luvassa peräti kaksi eri tapahtumaa. Ensimmäinen ROUTE 69 MEETING Suolahdella ja heti perään lauantaina LUMOUS DARK MARKET. Kilometrejä kiitettävästi ja aikaa nauttia tienpäällä olosta. Haasteena tälläisellä reissulla on se, että kun on kaksi eri tapahtumaa ja kumpainenkin kovin erilainen luonteeltaan, niin mitä pakata mukaan. Autossa on rajatusti tilaa ja vaikka tätä hommaa tekee sydämellään, niin pakko on myös ottaa kaupalliset miettteet huomioon. No, aina jotain pystyy soveltamaan ja pienellä pähkäilyllä taistelusuunnitelma on kirkas!

Ja jos jokin asia on pakatessa tärkeää, niin oikeanlaisen matkamusiikin valitseminen. pysyy paremmin hereillä ratissa ja mikä tärkeintä - pääsee virittäytymään oikeanlaiseen fiilikseen. Ja kun ollaan menossa tapahtumaan, mikä olisi täynnänsä jenkki autoja, kuumia rokkabelloja ja rumia äijän köriläitä, niin Thorogood on silloin täydellinen valinta. Kitarasankarin lättyä tulikin luukutettua perkeleesti koko matka aina Suolahdelle saakka, mutta ZZ Top ei valitettavasti ollut ajanhammasta kestänyt. Se joutui väistymään hansikaslokeroon väkevämpien kitarasoundien ja viskinkäryisemmän boogien tieltä. Luu pihalle, magnetofooi täysille ja kohti uusia seikkailuja - WHO DO YOU LOVE BEIB!


Saavun paikalle noin tuntia ennen kuin autonäyttely aukeaa yleisölle ja tuntia liian myöhän siihen nähden, kuinka kauan oman kojun pystyttäminen kestää. Apua on saatavilla ja otan sen kiitollisuudella vastaan. SSHAK (Suolahden harrasteajoneuvokerho)n herrasmiehet auttavat teltan pystyttämisestä ja lopulta saan myös myytävät tuotteet paikoilleen. Aluksi kojua katsellaan hieman kauempaa ja saan olla hyvinkin omissa oloissani, mutta mitä enemmän väkeä alkaa valumaan paikalle, niin sitä enemmän myös ihmiset uskaltautuvat Horror-Shop teltan uumeniin. 




Aurinko paistaa pilvien lomasta ja luvatusta monsuunista ei onneksi näy merkkiäkään. Avaan kylmän oluen ja koetan keskustella ihmisten kanssa, jotka telttaan saapuvat, mutta se ei ole helppoa. Ns. Tavalliset kaduntallaajat hekottelevat paidoille ja keskustelu on kovin lyhyttä tai sitä ei ole lainkaan. Tunne oloni ulkopuoliseksi. Avaan toisen tölkin olutta siltä varalta jos itse satun olemaan se jurottaja, mutta sekään ei auta. Välillä paikalle kuitenkin saapuu tuttuja ja puolituttuja tyyppejä, joita olen tavannut Athmosphere Destroyersien tapahtumissa ja silloin synkkä valtakuntani herää taas eloon. Itseasiassa on tämän kerhon "syytä", että olen nyt paikalla. Vieraillessani Keuruulla LINTTA MEET tapahtumassa,  tämän Suolahden tapahtuman sadanpäämies Matti kävi tervehtimässä ja kertoi tulevasta festivaalistaan. Kysyi että kiinostaako lähteä siihen mukaan ja vastasin samantien myöntävästi, kunhan olin kalenteristani ensin varmistanut että ei tulisi päällekkäisbuukkauksia. Olen aina valmis uusiin seikkailuihin jos tapahtuma on järkevän kokoinen. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan, keskellä Suolahden toria odottaen mitä ilta tuo tullessaan.


Kun autoja saapuu enemmän paikalle, niin myös rokkareiden suhde tavallisiin kaduntallaajiin verrattuna kasvaa ja tapahtuma alkaa muistuttamaan rokkitapahtumaa sen sijaan, että se olisi tavallinen toritapahtuma tuulipukukansalle. Aurinko paistaa sopivalla volyymilla, nautin olostani ja kiireettömyydestä. Kannettavasta CD soittimesta kumisee läskibasso ja kauppakin alkaa käymään varovaisesti. Ihmisten humalatason noustessa alkaa myös itse tapahtuma saamaan rokkenroulia ja boogieta alleen. Naurua, pullojen kilinää, kovaäänistä keskustelua ja palavaa kumia - ja yhtäkkiä kaikki ovat poissa. Mitä vittua täällä nyt tapahtuu?

Istun autioituneen torin laidalla telttani edessä ja katselen torille jääneitä ihmisiä. Heitä on ehkä kourallinen ja pari autoa. Alue on nyt suljettu tavallisilta kuolevaisilta, keillä ei lippua happeningiin ole. Aurinko paistaa ja päätän olla stressaamatta. Kyllä ne sieltä takaisin saapuvat kunhan ovat ensin ottaneet riittävästi pohjia. Ja kyllä, arvaukseni osuu oikeaan. Tunnin parin päästä hyväntuulisia ihmisiä saapuu paikalle jenkkirasseillaan. Astetta enemmän humalassa, kuin lähtiessään.
Bändit aloittelevat soittoaan, paitojakaan en ole raahannut turhaan paikalle. Suupallomies käy välillä varmistamassa että puodilla on kaikki hyvin ja meininki kohdillaan. Ai että kukako on "suupallomies"? No paikallinen rock hemmo joka pienessä humalassa päätti sijoittaa piiskaan ja suupalloon. Puheesta on vaikea saada selvää ja kuolan eritys pallo suussa ei helpota asiaa, mutta aina kommunikointi jotenkin onnistuu. Hauska hemmo, mukavaa juttuseuraa (ilman palloa) ja kelpo koheltaja jatkaa taas matkaa. Piiskaperformanssi seuraa toistaan hänen esitellessään sotasaalistaan ystävilleen. Mietin hymyillen, että Suolahdelle on huomenna paljon ihmisiä, joilla on punaisia juomuja pakaroissaan.


Alkuillan bändit eivät ole minulle millään tavalla tuttuja entuudestaan ja keskityn siihen, mitä varten olen tänne saapunut - palvelemaan asiakkaita. Heidän joukossaan on myös herrasmies, joka paljastuu Kalevalan Viikingeissä vaikuttaneeksi hahmoksi. Harmittelen että keskustelu jää liian lyhyeksi, mutta sitä se on näissä kaaoksissa. lyhyitä ajatusten vaihtoja, pikaisia tutustumisia ja lisää kaaosta.

Ilta eteenee ja Melrose kiipeää stagelle. Pidän kyllä livenä esitetyistä kappaleista ja sällien boogiesta, vaikka se ei varsinaisesti ole se oma juttuni. Katselen anniskelualuetta hiukan pidemmältä ja harmittelen bändin ja järjestäjän puolesta vähäistä määrää väkeä lavan edustalla. Hetkeä myöhemmin joudun toteamaan, että perhana, onhan täällä ihmisiä, kun alue alkaa hiljalleen täyttymään bändin faneista. Ehkä nämä Keski-Suomen ihmiset ovat vain hieman hitaampia lämpiämään. Vertaan hommaa mielessäni aamupäivään, milloin ihmiset olivat varsin vähäpuheisia kojulla, mutta illan pimetessä sekin asia muuttui melkolailla. Vaikka ihan savolaisten kanssa ei samalle levelille päästäisikään puheliaisuudessaan, niin ei sen väliä, jokainen tyylillään ja ihmiset ovat erilaisia. Kyllä näistä ihmisistä ruutia löytyy ja paikallekin saapuvat, kunhan annetaan siihen aikaa. Tälläinen hätäilevä etelän mies ei aina moista heti ymmärrä.

Melrose lopettaa ja kun ilta pimenee, lavalle kiipeää Reckless love. Bändi mikä ärsyttää minua ihan vitusti jo pelkällä olemuksellaan. En ole koskaan pitänyt länsirannikon sukkahousuheavysta ja tämän bändin kohdalla mennään vielä valovuosien verran ohi liioitetulla ja ylimenevän ärsyttävällä pirteydellä sekä  positiivisuudella. Tälläinen mörkö joka on tottunut lymyämään ties missä loukoissa hieman synkemmän musiikin parissa, ei kestä enempää ja pakenee telttansa perukoille. Fiilis on hiukan sama, kuin olisi syönyt kymmenessä minuutissa kaksi kiloa irtokarkkeja. Oksettaa, on paha olo ja tekee mieli työntää sormet kurkkuun. Mutta festivaalien pääesiintyjänä tämä on oikea valinta ja sehän on se tärkein asia, ei se, mitä joku saatanan rättikauppias ajattelee. Ihmiset villiintyvät ja hyppivät musiikin tahdissa kuin sekopäiset. Aitaus pullistelee väkeä ja arvioin väkimäärän olevan noin viidensadan hujakoilla. Jengi tykkää ja festivaaleilla on oma kyläjuhlamainen tunnelma. Todella onnistunut tapahtuma! 


Bändien lopetettua lymyän perimäisessä olutteltassa. Olen purkanut ja pakannut oman myymäläni ja nyt nautin jääkylmästä oluesta sekä rauhasta. En mene ihmisten joukkoon, vaan haluan olla mahdollisimman pitkälle itsekseni. Näin käy usein, kun olen ensin ollut koko päivän täydessä rähinässä ihmismassan keskellä. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. Onneksi sitä löytyy. Menossa on kolmas tuoppi, kun tapahtuman järjestäjä tulee kertomaan hyvät uutiset. Reckles Love on poistunut bäkkäriltä ja saisin yöpyä siellä tämän yön nyt kun tila on tyhjä.
Kiitos Reckless Loven hemmoille iltapalasta!
Olin jo mielessäni varautunut siihen, että nukun autossa. Kyllähän sielläkin pärjää kun on kunnon makuupussi, mutta kyllä mikä tahansa sohva silti auton etupenkin voittaa. Lisäksi bäckärillä olisi kuulemma suihku, mistä ei tosin tulisi kuin kylmää vettä, mutta silti suihku. Vaihtoehtona olisi ollut aamu kuuden aikaan läheinen uimaranta, missä olisi pitänyt käydä aamu-uinnilla ja ajaa parta. Ei sekään olisi ollut ensimmäinen kerta, eikä taatusti viimeisinkään, mutta miksi simuloida kurjuutta, jos on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja. Olen ehdottomasti luoneeltani nomad, joka ei osaa olla paikoillaan. Paljoa en vaadi ja pienistä asioista osaan olla iloinen. Kuten siitä että bändien jäljiltä oli jäänyt tilkka energiajuomaa ja purkki tonnikalaa, sekä muutama leipäpala - lähes palanen taivasta.

Toisesta hanasta hyytävän kylmää vettä, toisesta ZyklonB:tä - CHOOSE YOU DEATH!

Herätyskello pärähtää soimaan. Pyörryttää, en tiedä missä olen. Pikkaisen vajaa kolme tuntia unta takana ja sekin katkonaista. Kömmin ulos makuupussistani ja lähden raahustamaan backarin kellariin missä ovat suihkutilat. AEEEEEeeeee!!! VITTU SAATANA KUINKA KYLMÄÄ VETTÄ, tuleeko se jonkun saatanan pakastimen läpi, mitä, häh! No, ei auta, vesi ei lämpene vaikka kuinka valuttaisi. Kyllähän minua siitä jo varoitettiin, mutta shokki se on silti. Peseytyä pitää silti ja parta ajaa. Muuten ei tunne itseään ihmiseksi. Missä tahansa voi aina nukkua, mutta aamulla pitää päästä suihkuun - siitä ei tingitä ja puhtaat vaatteet pitää saada päälle.

Avaan bunkkerin oven. Aurinko häikäisee. Kello on jo hiukan yli kuusi aamulla ja venyttelen raajojani hetken aikaa ennenkuin hyppään Satanic Panzerwageniin. Sitä ennen lisään ohjaustehostimen öljyä konepellin alle ja katselen hetken aikaa autiota toria. Hymyilen ja olen hyvällä tuulella. Olipahan hiton hieno päivä ja innolla odotan että pääsee taas mukaan seuraavana vuonna. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä satoja muita seikkailuja, joista yksi on muutaman tunnin päästä alkava Lumouksen Dark Market tapahtuma Tampereella. Suunnitelmissa oli osallistua alunperin myös iltatapahtumaan edellisenä iltana, mutta minkäs teet. Käyhän on pakko yrittää ja duunit ajavat vapaa-ajan vieton ohi. Ehkä jonain päivänä, ehkä...

LUMOUS DARK MARKET Customer Slayer Team 2017
Kiitos mahtavasta viikonlopusta Matille, SSHAK:n sekä Athmosphere Destroyesseille ja tietenkin Suolahden kansalle, ketkä paikalla olivat  - nähdään ensi vuonna taas!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Redhead Rock'a'bella

Ei sitä aina jaksa lymytä hämärässä dungeonissa, välillä sitä on hyvä tulla myös maan pinnalle katsomaan mitä tavalliset kuolevaiset puuhaavat ns. kauniina kesäpäivänä. Yksin en kuitenkaan aurinkoon uskaltaudu, joten mukaan nappasin tämän söpön ujon ja helvetin upean rock'a'bellan. Kameraakaan emme unohtaneet, joten tässäpä teille kesäisen päivän kuvasaalista olkaa hyvä! Mallina RedVon Rose ja ehkäpä tulemme näkemään hänen kuvia jatkossakin täällä... Nyt on taas hyvä hetki aktivoitua pienen hiljaiselon jälkeen!



 






 
 
 



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

13 SHADES OF BLACK & WHITE

Onko Juhannuksen jälkeen elämää? No on ja vahvasti! Viikko on hyvä käynnistää sillä, että alamme purkamaan jo kevättalvella kuvattuja kuvasarjoja teidän iloksenne. Kyseinen ajanjakso oli hiukan kiireellisempi monessakin mielessä ja sitä kautta kuvasarjojen julkaiseminenkin jäi vähemmälle päivittäisten asioiden vyöryessä yli, mutta nyt on taas aika korjata tilanne. Uutta settiä olkaa hyvä ja lisääkin on tulossa! Mallina huikean upea Katja Camilla





 






 



Katja Camillan kuvia kuvia löydät hänen

maanantai 29. toukokuuta 2017

LINTTA MEET 2017

Nyt on hommat isollaan! On uusi iso teltta, retkituoli ja lämmitin. Ja kun hommat on kasvussa niin silloin pitää heittää lisää löylyä, eli ei muuta kuin Mänttä Cityyn ostoksile ja katsomaan löytyisikö halpaa ghetto blasteria. Saisi moisella soitettua musiikkia samalla kun palvelee asiakkaita festareilla ja tapahtumissa. Ja mikä olisikaan parempi paikka magnetofonin ostoon kuin Mänttä, paikkakunta, joka on kirjoittanut nimensä maailman kartalle viikkoa aikaisemmin niin ikään isosti paikallisen Black Metal suuruuden toimesta - kaikella ystävyydellä Miikka, tästä jää sun CV:hen yhtä varmasti pysyvä jälki kuin "Vittu mä vihaan punkkia" sloganista.

wanha ja toimiva museokapistus sopivaan hintaan.
Ai niin, suuntana on Keuruu, missä järjestetäisiin tänä vuonna yhdestoita Lintta Meet tapahtuma (korjatkaa jos meni pieleen). Itselleni tämä on kolmas vuosi Atmosphere Destroyersien vieraana. Helvetin räyhäkkäitä kemuja, joihin on mukava tulla mukaan kerta toisensa jälkeen. Olen joutunut näihin mukaan puolivahingossa, kun pari vuotta sitten olin kiertueella Koffin Katsien ja Flesh Roxonien kanssa. Yksi pysäkki oli Lintta Miitti. Seuraavan keikan piti olla Kemissä, mutta Saarijärvellä oli sen verran kova meininki, että jäinkin kyydistä toiseksi päiväksi rokkareiden, raggareiden, bikereiden ja muiden määrittelemättömien hahmojen huomaan. Sillä tiellä tässä edelleen ollaan, eikä kaduta päätös vähääkään.
Alunperin tarkoituksenani oli tulla jo perjantai iltana mestoille, mutta kun sain paidat vasta perjantai iltana painosta. Tuumasin että hittojako sitä yötä vasten ajelemaan ja pimeässä telttaa pystyttämään. Pari lasi scottilaista ja Perikato elokuva ennen lakanoiden väliin pujahtamista tuntui hieman kerettiläiseltä ratkaisulta, mutta jos lähtisi jo kukon laulun aikaan liikkeelle lauantaina, niin saisi ajaa virkeänä ja Horror-Shopin teltta olisi iskussa ennen puolilta päiviltä alkavia kisoja - jälkeenpäin ajatellen varsin hyvä veto.

Edellisenä viikonloppuna meitä oli Steelfesteillä kolme henkeä kasaamassa kankaista supermarkettia ja aikaa tärvääntyi yli tunti. Jotain oli ilmeisesti opittu, kun nyt sai teltan kasaan yksin noin puolessa tunnissa. Matkaa on tosin siihen kuuteenkymmeneen sekunttiin, mistä mainosvideossa puhuttiin. Kuumahan siinä saatana tuli, mutta luonto pitää huolta omistaan ja sade huuhtelee hien pois Ja kyllä sitä saatanan vesisadetta sitten riittikin...


en tiedä mikä näissä rottamobiileissa kiehtoo. Sillä aikaa kun
muut huokailevat kiiltävien Cadien perään, minä haaveilen
enemmänkin tämän kaltaisesta kaarasta...
Sade ei kuitenkaan haittaa väkeä, mikä on sydämellä ja sisulla näissä mukana. Itse asiassa paska sää on hyvä mittari, jolla erotellaan jyvät akanoista, kuulin useammankin henkilön naureskelevan samalla kun he tulivat ihmettelemään mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Kerron edellisen viikonlopun SteelFest mielensä pahoittajasta ja ihmettelemme yhdessä mitä vittua nämä ihmisalatoopit yleensä tulevat paikalla, jos kerran niin herkkiä ovat, Safe spacea näissä happeningeissa on turha odottaa, joten pysykööt kotonaan kyynelehtimässä ja maailmaa parantamassa gluteenittomien keksien ja kamomillateen äärellä.

Se mikä näitä erilaisia tapahtumia yhdistää skenestä riippumatta on se, että ulkopuolisten mielipiteistä ei välitetä vittuakaan. Kaiken maailman kitinöitä ja paheksumisia pidetään vitsin aiheina ja niille nauretaan. Mainstream ihmiset elävät omaa elämäänsä, ei heitä tänne tarvita. Maailma on täynnä "turvallisia" tapahtumia mihin suunnata, jos ja kun nämä ovat heille tavalla tai toisella liikaa. Sama koskee puotini tuotevalikoimia - go fuck yourself ja osta paitasi muualta jos ahdistaa! Ei sinne telttaan tai myymälään tarvitse tulla jos se saa mielen synkäksi.

Olen aina sanonnut että saatan olla hullu, vaan en tyhmä. Aina olen tsekannut minkälaiseen tapahtumaan tuon minkäninlaisia tuotteita. Kaikki paidat eivät sovi kaikkiin tapahtumiin, mutta kuitenkin aina ollaan menty sillä vähän ruotoisemmalla linjalla. Maassa maan tavalla ja tuotevalikoima sen mukaan. Repertuaariimme kuuluu Elokuvafestivaalit, Psycho kinkerit, Black- Death-, Thrash- metallikeikat, biker- ja autokerho- boogiet sekä saatananpalvojien-, kannibaalien- ja muiden omituisempien ryhmien kokoontumiset. Kyllä meiltä aina kaikkea sopivan räyhäkästä löytyy näitä varten. Sen sijaan meitä voi olla vaikeampi houkutella suuren yleisön hyvän tuulen festivaaleille happy happy peace and love teemalla. Siksi me kai kuolemme köyhinä, mutta eipähän tule huorattua rahan takia, vaan tehtyä sitä mistä aidosti pitää siinä maailmassa, minkä omakseen kokee!


Puolilta päivin alkavat perinteiset kisailut. Seuraan niitä hiukan pidemmältä, sillä telttani on nyppylän takana mihin en näe, jos sulaudun yleisöön. Omaan väkeen luotan kyllä, että kukaan ei pölli mitään vaikka en olisikaan paikalla, mutta leirintäalueella on muutakin väkeä kuin Lintta Miittiläisiä, joten tarkkaavaisuus on hyväksi. Kojulle eksyy myös saksalainen turisti, joka utelee että mitä hittoa täällä oikein tapahtuu? Katselee paitavalikoimia ja puistelee pääätään kun humalaisia rokkareita huojuu ohi. Kerron mikä tapahtuma on kyseessä ja hän kiroaa. On kuulemma tullut Suomeen nauttimaan perheensä kanssa luonnosta ja hiljaisuudesta - totean että sorry, väärä viikonloppu, hehe!

Kerskakapitalistin leuhkat eväät!
Ilta hämärtyy, sataa, ei sada, sataa, ei sada, on vitun kylmä. Kiitän moneen kertaan uuden teltan ostoa ja sitä, että siinä on ihan oikeat seinät sen sijaan, että taas virittelisin jostain sosialisoitua rakennusmuovia sen ympärille. Väki alkaa olemaan hyvässä juhlaboogiessa ja saan maistaa tuntemattoman herrasmiehen paikalle tuomaan ihka oikeaa Moon Shinea. Totean sen olevan ihan saatanan hyvää. Raikkaampaa väkijuomaa en muista maistaneeni miesmuistiin. Maku on pehmeä, jopa cliiri, kuin se olisi suoraan lähteestä nostettua. Siinä jäävät kossut ja vodkat kakkoseksi, vaikkakin tuoksu on hieman pistävähkö ja saa veden vuotamaan silmistä. Naukku tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä olen umpijäässä.
Mutta on siinä hyvätkin puolensa että ei ole liian lämmintä, tai ensinnäkään lämmintä. Oluet pysyvät sopivan kylmänä ja paikallisesta marketista ostetut pizzapalat eivät taatusti pilaannu. Maailma on täynnä hyviä asioita, kunhan pitää vaan mielen positiivisena.



Skandinavian Hanks veivaa omaa osuuttaan pimenevässä yössä ja väki ottaa osaa karkeloihin kukin omalla tavallaan. Sen mistä olen aina näissä bileissä pitänyt, että turha mököttäminen ja skenepoliisina toimiminen on varsin vähäistä. Musiikki tempaa mukaansa ja saa paatuneimmankin punaniskan jalat tamppaamaan liejuista maata. Hypotermiasta huolimatta hymyilen katsellessani tanssikuvioita, mitkä vievät viisikymmentä luvulle. Tämähän ei ole perkele vieköön pelkkää hauskanpitoa - tämä on samalla myös kulttuuriperinnön säilyttämistä!

Koska olen täällä duunissa, en pitämässä pelkästään hauskaa joudun pitämään pakkasnesteiden nauttimisen kohtuudessa. senpä takia hiivin välillä telttaan lämmittelemään ja odottelemaan mahdollisia asiakkaita. Olen irroittanut lämmittimen katosta ja asettanut sen maahan penkin alle. Tällä tavoin pysyn paremmin lämpimänä. Samalla toivon että penkki ei prakaa, sillä siitä voisi olla seurauksena parillan kuva persiissä ja monta viikkoa kestävä palohaavan parentelu.

Ilta muuttuu yöksi ja Barley Malt paukuttaa menemään rock'n'rollia siihen vauhtiin, että Wanhaa Wihtahousuakin hikoiluttaisi sitä Jiveä vetäessä. Väki keskittyy enemmän ja enemmän keikoihin ja tuliliemeen, joten päätän itse vetäytyä pikkuhiljaa yöpuulle ja lyödä puodin kiinni. Tutut tyypit ovat kyselleet missä meinaan yöpyä ja kun vastaan, että täällä myyntiteltassahan minä, saan osakseni epäuskoisia katseita. Sen lisäksi saan tarjouksia että jos tulee liian kylmä, niin lämmin majapaikka löytyy kyllä, niin ei tarvitse kylmään kuolla. Kiitän tarjouksista ja kerron pärjääväni. Tulen katumaan päätöstäni jäädä kojuun yöksi muutamaankin otteeseen, ennen kuin yö on ohi...


Ei vittu, ei saatana! Hampaat lyövät loukkua ja tuntuu kuin koko kroppa hytisisi jääkalikkana. Yöllä lämpötila on selkeästi pudonnut ja herään viiden aikaan hyytävään kylmyyteen. kympin makuupussi ei lämmitä muuta kuin sen myyjän mieltä ja vaikka kaikki vaatteet ovat päälläni, niin siitä ei juuri apua ole. Siirrän lämmittimen patjan alle ja totean sen hieman liian vaaralliseksi ratkaisuksi. Patja kuumenee niin että siihen ei parane käsin koskea ja keinokuituisena se leimahtaisi tuleen sekunnin sadasosassa. Samoin kävisi makuupussille, joka tuskin täyttää paloturvallisuus määräyksiä. Sen sijaan että aamulla teltasta löytyisi metallihetekalta sata kiloa käristettyä pekonia, päätän mieluummin pysyä hengissä kuin palaa kuoliaaksi. Pari tuntia menee vaikka päällä seisoen, sillä seitsemältä aamulla saisi kuumaa teetä, runsaan aamiaisen ja pääsisi lämmittelemään tupaan sisätiloihin.

WROOOONG!!! Seitsemältä oven avaakin siivooja, joka kertoo että aamupalahan on vasta yhdeksältä eikä seitsemältä. Palaan tutisevana ihmisrauniona takaisin mustan kangashökötyksen uumeniin ja kääriydyn takaisin vihreään pakastepussiin. Jostain kumman syystä kuitenkin vaivun heti uneen ja herään seuraavan kerran kun aamiaista on ihan oikeasti tarjolla.

Taistelumieliala nousee sitä mukaa kun aamiaistarjotin tyhjenee ja ruumiinlämpö nousee normaaleihin lukuihin. Tiedän, että sunnuntai aamuna väki luovuttaa mökkinsä, pakkaa telttansa ja häipyy alueelta sitä mukaa kun ajokunto sen sallii. En enää odota juurikaan tälle päivälle kaupallista menestystä, mutta yrittäjänä olen asennoitunut siihen, että jos kerran tänne saakka ollaan ajeltu, niin hittojako tässä kiirettä pitämään. Yksikin aamulla myyty t-paita on plussaa ja kotia päin lähdetään sitten ajallaan, en olisi se joka ensimmäisenä alueelta poistuu. Entinen esimieheni ICT -myyntihommissa voisi muuten olla minusta ylpeä sen aamun jälkeen. Kiireettömyys kun meinaan kannatti - sen sijaan että olisin myynyt vain yhden t-paidan. niin tuplasin myyntitavoitteen myymälä niitä peräti kaksi kappaletta sekä yhden pinssin!

Aurinko kipuaa korkeammalle taivaalla ja paku on jo lähes lähtövalmiina, mutta en vielä hyppää rattiin, sillä tapoihini kuuluu käydä vielä kiittämässä paikan omistajia ja muuta järjestävää tahoa ennen poistumista rikospaikalta. Leirintäalueen emäntä näyttää varsin hyväntuuliselta ja siitä voi jo päätellä että ainakin kaupallisesti tämä tapahtuma on ollut heille varsin hyvä, koska kyllähän tämä väki olutta kuluttaa ja pari pizzaakin on saattanut mennä siinä sivussa. Emäntä naureskelee myös, että pojat aina poikia. Joskus vähän painitaan, meteliäkin voi syntyä ja roskaakin saattaa tulla, mutta se kuuluu vaan asiaan. On helvetin hienoa, että Nyyssänniemen leirintäalueen väellä on asenne kohdillaan ja viikonloppu on kahlattu läpi hyvissä boogieissa paskasta säästä huolimatta. Samalla kun siivoilen omia jälkiäni ja tarkistan että paikat ovat kunnossa katselen myös ymppärilleni. Hymyillen, sillä vaikka ulkopuolisten silmissä näiden tapahtumien väki saattaakin näyttää hieman pelottavilta, niin ainakin heidän jäljiltään jäävät paikat siisteiksi.

Käännän Satanic Panzerwagenin keulan kohti etelää, kohti uusia seikkailuja ja jään jo odottamaan ensi kesää, vaikka tämäkään kesä ei varsinaisesti ole vielä edes alkanut. Onpahan jo yksi tapahtuma kalenterissa valmiiksi tulevalle vuodelle - LINTTA MEET 2018!!!


PS. Jos halajat omaksesi tämän paidan, minkä suunnittelin nimenomaan tätä tapahtumaa varten,
saa sitä tilattu Horror-Shopin nettikaupasta. Tästä suuora linkki tilaukseen LINKKI