JA SAATANA OLI VAHVASTI LÄSNÄ!!!

Aika harvoin tulee kirjoiteltua ns. tavallisista keikkaviikonlopuista. "kynään" tulee tartuttua enemmänkin festareista kertoessa jne. Nyt kuitenkin oli vahva tunne, että pitää muutama rivi raapustaa, sillä harvoin kokee samanlaisia fiiliksiä keikalla, kuin menneenä viikonloppuna.

PERJANTAI käynnistyi salaisessa lokaatiossa hiljaisesti. FATHERLANDIN aloittaessa omaa settiään ei yleisöä ollut vielä kerinnyt saapumaan satamäärin. Miksi salaisessa? No koska on bändejä, jotka ärsyttävät sanomallaan ammattiloukkaantujia ja peppukipeitä ääliöitä, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa estääkseen nämä keikat. Joskus harvoin nämä siinä onnistuvat, pääsääntöisesti eivät. Se ei estä äärilaidan BM:n ystäviä kokoontumasta keikkapaikoille ja nauttimasta musiikista, juomista ja mahtavasta meiningistä. On itseasiassa jopa hienoa, että Black Metal pystyy vielä tänäkin päivänä nostattamaan niin vahvoja tunteita, että keikkoja pyritään estämään keinolla millä hyvänsä. Mitä enemmän näitä vastustetaan, sen voimakkaammin toveruus näillä keikoilla lisääntyy ja sitä enemmän niitä järjestetään...

Ilta etenee ja bändien välillä DJ luukuttaa Bathorya, eikä mitään muuta. Se sopii mitä mainioimmin BLOOD, FIRE and DEATH teemaan. Illan toisen bändin, EPÄKRISTUKSEN aikana alkaa väkeä saapumaan paikalle enemmän. Ja illan headlinerin, NEKROKRIST SSn aloittaessa tappavan kovan tykityksensä, on jo väkeä saapunut paikalle varsin mukavasti siihen nähden, mitä aluksi pelkäsimme osallistuja määrää veikatessamme. Oli väkeä paikalla paljon tai ei, niin keikkaa leimasi vahva yhteisöllisyys ja henki, mitä ei välttämättä pääse kokemaan isommilla keikoilla. Lisäksi saimme illan aikana eteenpäin monia uusia hankkeita ja yhteistyö kuvioita!

LAUANTAI ja suunta kohti Turkua! TVOlla olisi tänään Black Metallia useamman bändin voimin. Kaikki tuttuja entuudestaan, joten tiedän, että kovia settejä olisi luvassa. Saavun hyvissä ajoin paikalle ja aloitan rakentamaan Horror-Shopin standia lavan viereiselle seinustalle. Kannamme taistelijaparini kanssa paitakasseja ja levylaatikoita paikoilleen. Kerrankin kaikki on valmista ajoissa, vaikka bändit koettavatkin tehdä parhaansa, että kaikki kusee tuomalla paikalle epämääräisissä mytyissä olevia paitoja ja muuta myytävää. Heli selvittää kuitenkin haasteet vanhalla rutiinilla ja show voi alkaa... Ensimmäinen orkesteri onkin sitten totaalinen yllätys! Olin unohtanut että paikalla on vieraileva ryhmä uudelta mantereelta. ANTHROPOCENE vetää kunnon Black Thrashia sellaisella attitudella, että edellisen yön jäljiltä syntynyt väsymys kaikkoaa kerta laukauksella. Paljon kovemmalla vedolla ei hommaa voisi startata ja tämän illan lämppäri pesisi monen muun tapahtuman pää bändit mennen tullen energiallaan!

 

Malum onnistuu turhia kikkailematta ja suorasukaisuudellaan siinä,
mitä monet Occult BM bändit turhaan tavoittelevat.

Rex Korkmanen luotsaaman KYYn jälkeen kuoleman alttarille nousee MALUM. En osaa selittää mitä tässä bändissä on erilaista kuin muissa kokoonpanoissa, mitä on noussut viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella, mutta jotain siinä on. Varsinkin livenä! Jotain tuttua, jotain primitiivistä, jotain mikä saa tuntemaan, että paikalle on saapumassa jotain ihmistä vanhempaa ja pian huomaa jopa olevansa jonkinlaisen uskonnollisen hurmoksen vallassa. Keho täyttyy adrenaliinista, vihasta ja voimasta BLOOD CHALICEn vyöryttäessä tuhon sanomaa sotakoneen lailla. Sanomattakin on selvää että Saatana on saapunut paikanpäälle ja täyttänyt hengellään satapäisen yleisön. Sen läsnäolon pystyy aistimaan jokainen, joka on paikanpäällä tempautuneena mukaan tähän armeijaan, jonka eteen ei kannata teuraaksi joutua! Harvoin kokee mitään näin voimakasta keikoilla tai festivaaleilla. Tulee olo, että voisi repiä kenet tahansa kappaleiksi paljain käsin, tuhota minkä tahansa temppelin, minkä joku kolmesta aavikkouskonnosta on pystyttänyt hävitettäväksi ja että voisi pyyhkäistä pelkällä sisuksista kumpuavalla raivolla kokonaisia ihmismeriä kadotukseen! Tämä on sotaa, tämä on jotain, mihin monet Black Metal bändit pyrkivät siihen kuitenkaan koskaan pääsemättä. Ja yhtäkkiä kaikki on ohi...

Olen todella odottanut näkeväni FLAMEn livenä. Jostain syystä olen sen aina missannut. Bändi nousee lavalle, vetää keikkansa todella kovalla intensiteetillä, mutta minulla ei ole enää energiaa sen seuraamiseen. Olen huomannut samaa myös ympärilläni. Malumin ja Blood Chalicen jäljiltä yleisön takki on tyhjä. On jopa väärin, että tänän kombon jälkeen on laitettu headlineri, pääesiintyjä joka jo itsekseen vetäisi salin täyteen. Periaatteessa siellä voisi nyt olla kuka tahansa - tai olla olematta. Silä ei ole merkitystä. Toivon näkeväni heidät vielä jossain uudestaan niin että pystyn keskittymään heidän settiinsä sen ansaitsemalla tavalla. Pystyn ainostaan tuntemaan tunnetta, että olen kotona, paikassa minne kuulun ja olen aina kuulunut. Oikeiden ihmisten ympäröimänä ja imeneeni itseeni energiaa sekä voimaa, mitä vain Black Metal voi minulle antaa...

HAIL SATAN!